Siirry sisältöön

Brasilialainen jujutsu

Brasilialainen jujutsu (BJJ) on otteisiin perustuva kamppailulaji, jossa otellaan maassa: hallitset pariasi asennoilla ja viimeistelet lopetuksella — kuristuksella tai nivellukolla — ilman ainuttakaan iskua. Laji kehittyi Brasiliassa 1900-luvulla judosta ja japanilaisesta jujutsusta, ja sen tunnetuimpia opettajia on Gracien suku. Sitä treenataan pareittain joko gi-nimisessä takissa tai ilman sitä (no-gi).

  • Tekniikka ja vipuvoima ennen voimaa: pienempikin oppii hallitsemaan isompaa.
  • Voimaa, kestävyyttä ja liikkuvuutta koko keholle, etenkin keskivartalolle ja otteelle.
  • Ongelmanratkaisua paineen alla — moni kutsuu lajia matolla pelattavaksi shakiksi.
  • Realistista itsepuolustusta: voit treenata täysillä, koska ote päästetään heti, kun pari taputtaa.
  • Itsevarmuutta ja tiivis porukka, sillä treenaat samojen ihmisten kanssa viikosta toiseen.
  • Gi: paksu takki, housut ja vyö. Monet salit lainaavat gin ensimmäiselle kerralle. No-gi-treeniin rashguard (tiukka urheilupaita) ja shortsit ilman taskuja ja vetoketjuja.
  • Hammassuoja; korvasuojat ovat vapaaehtoiset ja suojaavat korvia vammoilta.
  • Sandaalit tai varvastossut matolta poistumista varten — kenkiä ei koskaan viedä matolle.
  • Hygienia on tärkeää: puhdas gi joka treeniin, lyhyet kynnet, eikä ihotulehduksen kanssa treenata.
  • Matot löytyvät salilta.
  • 60–90 minuuttia. Alkuun lämmitellään liikeharjoituksilla — shrimppausta eli katkarapuliikettä, siltoja, kaatumisia — ja sitten valmentaja näyttää päivän tekniikan.
  • Tekniikkaa hiotaan pareittain vuorotellen, ja sen jälkeen sitä harjoitellaan tilannesparrina sovitusta asennosta, kuten kaartista (guard) tai mountista.
  • Rollaus: vapaata sparria noin viiden tai kuuden minuutin erissä. Kun ote alkaa sattua tai kuristus kiristyy, taputat pariasi tai mattoa, ja pari päästää heti irti.
  • Lajin ydin on asennoissa — kaarti, mount, sivukontrolli ja selkä — sekä irtautumisissa, pyyhkäisyissä ja lopetuksissa.
  • Aloittelijat sparraavat yleensä kevyesti tai vain sovituista asennoista, kunnes osaavat taputtaa ja liikkua turvallisesti.
  • Aikuisten vyöt ovat valkoinen, sininen, violetti, ruskea ja musta, ja niiden välillä vyöhön tulee raitoja; lapsilla on omat värivyönsä. Valmentaja päättää vyönnostoista, ja kukin vyö vie yleensä vuosia.
  • Aikuisille koosta ja ruumiinrakenteesta riippumatta: tekniikka ratkaisee enemmän kuin voima.
  • Niille, jotka haluavat kamppailulajin ilman lyöntejä ja potkuja.
  • Lapsille ja nuorille: lasten ryhmissä opitaan hallintaa ja itsevarmuutta ilman iskuja.
  • Kaikille, joita kiinnostaa itsepuolustus tai vapaaottelu (MMA), jossa mattopaini on välttämätöntä. Lajin no-gi-versiosta kerrotaan sivulla Grappling.
  • Se sopii huonommin, jos sinulla on niska-, selkä-, polvi- tai olkapäävaivoja, sillä lukot ja kuristukset kuormittavat niveliä ja niskaa — kysy lääkäriltä, kerro valmentajalle ja taputa ajoissa.